*

Hilkka Kemppi Tukevasti ilmassa

Luottamus on talouspolitiikan kivijalka

Suomen sijoitus kilpailukykyä mittaavassa Maailman talousfoorumin vertailussa putosi viime syksynä tämän vuosituhannen heikoimmaksi. Samaan aikaan olen kuullut ympärilläni onnellisia huokauksia, kun hallitus linjasi, että kokonaisveroaste ei saa nousta.

Kekkonen kokosi toisen maailmansodan jälkeen investointiohjelman, ”Onko maallamme malttia vaurastua”, teollisuuden ja liikenneinfrastruktuurin nostamiseksi. Pikkulinnut ovat laulaneet, että tuo veroilla kerätty investointipaketti otettiin hyvin vastaan. Kansa oli valmis luovuttamaan omasta tilipussistaan yhteiseen kassaan varoja kilpailukyvyn kasvattamiseksi. Luottamusyhteiskunta ja maan kilpailukyky vahvistuivat.

Edellä kuvaamieni esimerkkien ristiriitaisuus korostaa luottamuksen merkitystä talouspolitiikassa. Kilpailukyky on merkittävä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän markkinatalouden edellytys, mutta samaan aikaan nuorkeskustalaisen talousnäkemyksen keskeisin sanoma osuu oikeaan: pelkkä talouden kasvu ei ole päämäärä vaan tärkeää on sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi, sivistys, ihmisläheisyys ja yhteisöllisyys.

Onko siis vain sattumaa, että Suomi on sijainnut usein kansainvälisten vertailujen kärkipäässä, mitattiin sitten kilpailukykyä tai inhimillistä pääomaa. Väitän, että ei, sillä kyseessä on poikkeuksellinen luottamusyhteiskunta, jossa on uskallettu tehdä investointeja ja maksaa niitä yhteisin varoin.

Kun Pariisin kauppakorkeakoulun professori Thomas Pikettyn kirja ”Capital in the Twenty-First Century” ilmestyi kaksi vuotta sitten, herätti teoksen tulevaisuudenkuva – skenaario erityistä huomiota. Sen mukaan rikkaiden rikastuminen jatkuu ja tuloerot kärjistyvät saavuttaen samat mittasuhteet kuin aiemmin noin sata vuotta sitten.

On kiistämättä huolestuttavaa, että useat tutkijat myös Pikettyn jälkeen ovat korostaneet tämän hetken tulojakauman historiallisen korkeita eroja Suomessa samalla kun tammikuussa julkaistu nuorisobarometri todisti jälleen kerran nuorten elämässään kokeman huono-osaisuuden periytymisen todeksi. Nuorisobarometrin mukaan vanhempien koulutusaste periytyy lapsille ja nuorista yhä useammalla on vaikeuksia taloudenhallintansa kanssa. Lisäksi säästäväiseksi kasvatetun pula-ajan sukupolven jälkikasvun kukkaron tulot kerääntyvät lähes poikkeuksetta perintönä seuraavalle sukupolvelle. Tuloerot kärjistyvät kiihtyvässä oravanpyörässä.

On syytä muistuttaa, että taloustutkijoiden ennustukset jättävät usein sattumat ja yllättävät sivujuonet huomioimatta. 1900-luvulla maailmansotien aiheuttamat tuhot rikkaiden omaisuuksille sekä hyvinvointivaltion nousun myötä verotuksen kiristyminen käänsivät oravanpyörän väliaikaisesti toisin päin. Kekkosen investointipaketti osui siis aikanaan kultasuoneen, mutta se edellytti luottamusyhteiskunnan hyväksynnän verojen korotukselle.

Onko Kekkosen opit unohdettu uudessa hallitusohjelmassa kokonaisveroasteen nousemista pelätessä?

Toki Kekkonenkaan ei voi kaikkea tietää. Globalisaation uuden aallon myötä tulojen verotuksen kiristäminen on hankalampaa, koska verotettavat voivat paeta muihin maihin ja veroparatiiseihin. Siksi me olemme uudessa tilanteessa.  

Mielestäni talouden ratkaisut ovat aina yhteiskuntapoliittisia lopputuloksia joissa arvoilla, ideologioilla, kulttuureilla ja ihmisten välisillä suhteilla on merkitystä. Talouspolitiikka perustuu tulonjaon ja luottamuksen suhteeseen, jossa kilpailukyvyn kasvattaminen sekä luottamusyhteiskunnan inhimillinen pääoma kulkevat käsikkäin alkiolaisella arvopohjalla.

Talouspolitiikka ja oikeudenmukainen verotus ovat edelleen merkittävin hyvinvoivan luottamusyhteiskunnan työkalu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Reijo Jokela

"oikeudenmukainen verotus".
Vieläkö osaisit määritellä mitä tuo tarkoittaa käytännössä. Miten tätä kliseetä edes jaksetaan jankata. Tuollaistahan ei ole edes teorian asteella olemassa. Oikeudenmukainen verotus on ilmaisu joka kertoo lähinnä siitä, että ei ole mitään järkevää sanottavaa verotuksesta.

Käyttäjän hilkka kuva
Hilkka Kemppi

Tekstissä oikeudenmukaisuudella viittaan yleistä hyväksyntää nauttivaan verotukseen, joka koetaan työhön kannustavaksi.

Verotuksen oikeudenmukaisuus tarkoittaa minulle progressiivista verotusta, joka kiristyy ilman veronkiertoilmiötä lopussa tai ilman sosiaaliturvan ja ansioturvan tuomia huolia alussa. Verotuksen tulee pitää huolta, että aktiivisuus ja työnteko on aina kannattavaa. Ideaalitilanteessa meillä olisi käytössämme negatiivinen tulovero, jonka progressiivisuusaste nauttisi yleistä hyväksyntää - se koettaisiin legitiimiksi, oikeudenmukaiseksi.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Nuorena on vitsa väännettävä - tällä kirjoituksella yritetään kai paikkailla haavoja, joita syntyi tämän päivän aikaisemmasta ulostulosta:

"Keskustanuoret ottaisi lisää velkaa pakolaiskriisin hoitoon – "kuluja ei voi vierittää kansalaisen niskaan"

(http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/keskustanuo...)

Haava oli siis se, että poliittinen jargon ei ollut riittävää ja kirjoituksen mielettömyys paistoi läpi.

Tässä Puheenvuoron blogauksessa tätä ongelmaa ei ole, sillä jargon on siinä vahva.

Käyttäjän hilkka kuva
Hilkka Kemppi

Haluan kysyä sinulta Amos Ahola, oletko sinä valmis leikkaamaan sosiaaliturvastamme, eläkkeistä, lapsilisistä ja koulutuksen kuluista yhtäkkisesti eilen mediassa kaavaillut 800 miljoonan kulut? Otin kantaa, että nuo rahat tulee ottaa valtion velkana, jolloin niiden säästäminen on pitkäjänteisempää ja suunniteltua. Valtion raskas säästöbudjetti yhdistettynä ennalta arvaamattomaan kustannuserään on mielestäni kestämätön yhdistelmä.

Mielestäni valtiolla on oikeus ja vastuu suunnitella pitkäjänteisesti, tiukan talouden perheellä ei.

Lisäksi tässä kysymyksessä EU:n hartioiden tulisi olla vahvemmat myös taloudellisesti.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Bloggaaja kysyy: "Onko Kekkosen opit unohdettu uudessa hallitusohjelmassa kokonaisveroasteen nousemista pelätessä?"

Suomen veroaste oli Urho Kekkosen viimeisenä kokonaisena presidenttivuonna 1980 nykyiseen nähden hyvin alhainen 35 prosenttia BKT:sta, kun se viime vuonna oli jo lähes 45 prosenttia. OECD-maissa veroaste on keskimäärin yhä samaa luokkaa kuin Suomessa Kekkosen aikaan ja EU-maissa keskimäärin myös selvästi Suomea alempi.

Tässä vertailudataa veroasteesta Veronmaksajien sivuilta:

http://www.veronmaksajat.fi/Documents/Tilastot/Ver...

Hilkka Kemppi, olisitko valmis nostamaan Suomen veroastetta tässä tilanteessa? Mitä olisivat ne investoinnit, joita verojen nostolla kannattaisi nyt mahdollisesti rahoittaa?

Reijo Jokela

Veroasteet eri maissa eivät ole vertailukelpoisia lukuja, joten niiden vertaileminen on täytsin hedelmätöntä.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Mihinköhän tämä mielipiteesi perustuu, jos saan kysyä?

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #6

Saat kysyä. Se perustuu siihen että eri maissa verovaroin rahoitettavissa palveluissa on suuria eroja. Esimerkiksi voi ottaa terveyden huollon. Jos toisessa maassa on verorahoitteinen järjestelmä ja toisessa maassa vakuutuksiin perustuva, niin vertailussa tulisi ottaa huomioon tällaiset erot. Esimerkki tällaista löytyy hyvin siitä, että verataan esim Suomen ja USA:n koknaisveroastetta ja löydetään suuri ero. Todellisuudessa USA:laiset sitten maksavat vakuutuksia jotta olisivat oikeutettuja terveyden hoitoon ja alkavat heti lapsen synnyttyä säästämään yliopiopistoa varten. Tuollainen pelkkä veroasteiden vertailu on sinällään hedelmätöntä kun siinä ei oteta huomioon mitä veroilla saadaan.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #7

Eroja toki on, mutta se ei tee vertailuja täysin hedelmättömiksi.

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #8

No mikä se "hedelmä" on joka tuosta hommasta löytyy. Tuohan on sama kuin vertailisi kuinka suuren osan käytettävissä olevista tuloistaa taloudet laittavat autoihin ja sitten julistaisi johtopäätöksenä, että Suomessa ajetaan parhailla autoilla. Ellei ole tiedossa mitä rahalla saa, niin summien vertailusta ei ole mitään hyötyä.

Käyttäjän hilkka kuva
Hilkka Kemppi

Olen myös sitä mieltä, että valtioiden välillä veroasteiden suora vertautuvuus ei ole mahdollista, sillä verotus kävelee käsi kädessä sosiaaliturvan kanssa, joita ei ole onneksi harmonisoitu ainakaan vielä. Esimerkiksi verohuojennukset sosiaalisin perustein ovat yksilöllisiä.

Kirjoitukseni ei ota kantaa vielä veroasteeseen suoraan, vaikka myönnän verotuksen olevan talouspolitiikan paras työkalu. Enemmänkin olen tässä huolissani veronmaksun legitimiteetistä. Jos verojen maksu koetaan aina negatiivisena, ollaan menty kauas suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi-ihanteesta ja solidaarisuuden arvosta.

Hallitusohjelmassa kaipaisin panostuksia muun muassa työhyvinvointiin ja työllistämisen keinoihin, nuorisotakuun työllistämiskeinoihin ja kulutukseen. On totta, että ohjelman sisältö on vielä melko hahmottumatonta ja esimeriksi lapsi- ja perhepolitiikan kokonaisuudessa on paljon huomioimattomia mahdollisuuksia.

Reijo Jokela

"pelkkä talouden kasvu ei ole päämäärä vaan tärkeää on sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi, sivistys, ihmisläheisyys ja yhteisöllisyys".
Afrikassa on muuten kosolti kulttuureja, joissa nuo samat asiat ovat korostuneet.

Toimituksen poiminnat