*

Hilkka Kemppi Tukevasti ilmassa

Populismi on 2010-luvun kansanvaltaisen yhteiskunnan suurin uhka

Ville Similä kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 28.8.2016 uuspopulismista. Similä puhui uudesta ajasta eli totuudenjälkeiseen politiikan ajasta (Post-truth politics). Termillä hän kuvasi sitä, miten tosiasiat ovat menettäneet merkityksensä politiikassa. Tosiasioiden kato on johtanut kertojasta riippuen Brexitiin, populistipuolueiden nousuun sekä esimerkiksi Yhdysvaltojen presidenttivaalien lähtöasetelmiin. Similä viittasi klassisiin populistipuheiden esimerkkeihin, vaikka mielestäni ei tarvitsisi viitata edes kovin pitkälle historiaan.

Vihreiden mahdollisen seuraavan puheenjohtajan, Outi Alanko-Kahiluodon mielestä hallituksen perustulomalli oli toteuttamiskelvoton vielä 26.8.2016, mutta vain neljä päivää myöhemmin Vaasassa vieraillessaan hän kuitenkin muutti mielensä ja aloitti puheensa perumalla aikaisemmat mainintansa perustulokokeilun epäonnistumisesta (Pohjalainen 30.8.2016). Keskustalaisena poliitikkona on mukavaa, että myös vihreiltä tulee tukea vihdoin hallituksen perustulokokeilulle, mutta miksi kannanmuutos vihreille tärkeässä perustulokysymyksessä on niin salainen, ettei sitä voi todeta julkisesti esimerkiksi omassa blogissaan tai Facebook-sivuillaan? Yhteisen tavoitteen edistämiseksi olisi tärkeä tietää, mitä mieltä Vihreiden kärkinimet ovat perustulokokeilun sisällöstä? Minulle on edelleen epäselvää, oliko Vaasan puhe vain hetken huumaa, vai onko kanta todella muuttunut. Edistän ja kehitän perustulokokeilua mielelläni myös vihreiden kanssa.

Kaksi päivää sitten Vasemmistoliiton vastavalittu puoluejohtaja Li Andersson laukoi Maatalouden Tulevaisuuden haastattelussa kantojaan selkeästi. Ihmettelin puolueen muuttuneita kantoja, mutta uskoin kokeneen nuorisopoliitikon tietävän, mitä hän tekee. Andersson oli lopettamassa parsinavetat, turkistarhat, broilerin kasvatuksen ja turpeennoston. Jo seuraavana päivänä Andersson kuitenkin blogissaan tarkentaa haastatteluaan tavalla, joka kumoaa aikaisemmat lausumat täysin. Hämäräksi jää se, miksei tarkentamista ole tehty suoraan haastatteluun, kerta sen sisältö muuttuu merkittävästi.

Arkipäivän politiikassa väärinymmärryksiä ja -lausumisia tulee varmasti päivittäin. On kuitenkin huomiota herättävää, miten kaksi oppositiopuolueen kärkinimeä onnistuu lausumaan itseään vastaan mediassa aikana, jolloin hallitus ratkaisee Suomen budjettikohtia ja päättää tulevaisuudestamme. Kuinka monta yhden päivän totuutta kuulijat ottavat todesta, kun korjaus ei päädykään enää omiin korviin? Entä mikä on oikea paikka korjata väärinymmärrykset ja virheelliset väittämät?

Similän pääkirjoitus uuspopulismista herättää ajattelemaan. Suomessa uuspopulismia käytetään paitsi aseena toisia puolueita vastaan, mutta myös äänestyksissä kansanvallan vääristelemiseksi. Populismi on 2010-luvun kansanvaltaisen yhteiskunnan suurin uhka.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Erinomaisen mielenkiintoista tuo käsite populismi ja sen käyttö eri yhteyksissä. Esim. pikkusen päälle 2ooo/kk euroa ansaitsevan lähihoitajan vuosiansiosta aiotaan hallituksen toimesta leikata useita satoja euroja.
Oppositiossa sitä arvostellaan. Ja hallituspuolueiden edustajien mielestä se on populismia. Mutta autas kun samat tahot ovat oppositiossa, ei se pienipalkkaisilta leikkaamisen arvostelu olekaan populismia, vaan oikeutettua pienipalkkaisten etujen puolustamista. On siinä äänestäjillä pähkäilemistä. Kai sitä sanotaan reaalipolitiikaksi?

Käyttäjän HannuSiivonen kuva
Hannu Siivonen

Asenteen muuttaminen hieman positiivisemmaksi ei ole lausumista itseään vastaan. Onhan ihan tavallista julkisesti kritisoida umpisurkeaa tapaa toteuttaa asia, vaikka toisessa kontekstissa pitää positiivisena että edes yritetään.

Itsekin peruatulolla kampanjoineena voisit vähän kriittisemmin katsoa kokeilua joka on suunniteltu näytteeksi perustuloa vastaan. Vai onko mielipide julkisesti toinen kuin omissa piireissä?

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Pari huomiota:

1) Eikö Uuden Suomen toimitus joskus linjannut ettei se nosta esiin henkilöön meneviä polemisointeja? Kempin kirjoituksessa on henkilöpolemisoinnin sävy.

2) Totuuden, tosiasian ja populismin käsitteitä sekä HS että Hilkka Kemppi käyttävät epäuskottavasti, voi sanoa väärin. Suurin 'populismi' tai naivi totuus-käsitys piiloutuu sanoihin, käsitteisiin, määrittelyihin, termeihin. Tässä mielessä suurinta populismia on totunnainen poliittinen puhe ja kieli. Eli populisteja ovat totunnaiseen kieleen ja sanoihin kritiikittä sisäistyneet toimijat, Juha Sipilästä, Hilkka Kempistä, ekonomisteista ja mediasta alkaen. Viittaan Tuomo Kokkosen tohtoriväitökseen Jyväskylän yliopistossa 3.9. Käsitteiden pohtiminen kuuluu jokaiselle kansalaiselle, Kokkonen sanoo ja kritisoi tämän päivän poliittista keskustelua. Juuri käsitteet muokkaavat yhteiskuntaa. Suomalaiset ottavat ne itsestäänselviinä ja annettuina (esim. hyvinvointivaltio tai sosiaalinen oikeudenmukaisuus). (Aiheesta lisää Keskisuomalainen-lehti 29.8.)

Käsitteiden purkamisesta antoi virikettä myös viimeviikkoinen Runokuu-viikko Helsingissä sekä uusi Tuli & Savu -lehti. Terävin poliittinen ajattelu löytyy tänä päivänä runoudesta (esim. käsiterunous), ei Hilkka Kempiltä, ei Li Andersonilta, ei Outi Alanko-Kahiluodolta.

Mitä muuten tarkoittaa Hilkka Kempin mielisana 'kärkinimi'? Siinä vasta populismia, kärkinimeksi julistamisessa, itsensä tai muiden.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Milloin se totuuden politiikan aika oli? Jäikö minulta jotain huomaamatta?

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Nyt kyllä on prioriteetit aivan muualla kuin niiden pitäisi olla. Tuolla lähi-idässä on ryhmä ääri-islamisteja jotka haluavat tappaa meidät kaikki ja suurin uhka olevinaan on "populismi", jota jokainen puolue harrastaa keskustasta perussuomalaisiin.

Nyt palauttakaa se järki päähän ja aloittakaa niiden oikeiden ongelmien hoito olemattoman jahtaamisen sijaan.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Ei voi olla nykyisenkaltaista demokratiaa ilman populismia tai sensuuria. Sensuuri on sekä minun perusperiaatteitteni että Suomen perustuslain hengen vastaista. En ymmärrä, miksi meitä ollaan ajamassa sensuuri-Suomeen. Miksi muuttenkin perustuslain kiertämiisestä on tullut maan tapa?
Populismin kanssa on vaan elettävä. Toivottavasti se ei meillä äidy yhtä karmeaksi kuin USA:n presidentinvaalikampanjoissa. Jos sitä kohti mennään, täytyy vain kysyä, onko nykyisin ylistämämme demokratiamalli todella paras vaihtoehto rauhallisen ja hyvän yhteiskunnan perustaksi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Politiikka toimisi - niinkuin minä arvostaisin - siten että kantaansa voi muuttaa järkiperusteiden edessä. Ilman että siitä tarvitsisi tehdä suurempaa numeroa. Mutta näköjään jos numeroa ei tee niin populismi hoitaa, poliittinen vastustaja tai media.

Kirjoittaja taitaa langeta itse siihen mistä muita moittii, eli populismiin. Tärkeää ei ole se, että tehdään järkeviä päätöksiä kaikkien parhaaksi, tarvittaessa mielipidettään muuttaen. Vaan se, että on loppuun asti suoraselkäisesti väärässä. Poliittisen broilerismin peruskurssi suoritettu hyväksytysti.

HS:n artikkelissa glofioidaan Väyrystä totuuden puhujaksi - osatotuuksien puhuminen ja faktojen poimiminen omaan agendaan sopivaksi on yksi perinteisiä populismin muotoja.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Minulle Blogisti Kemppi on Usarissa uusi "kasvo", mutta blogin sisältö on heti väkevän vahvasti asian ytimessä! KePu:n nuorissa on tulevaisuus.

Ensi EK-vaalien kannalta näyttää siltä, että Suomi vihdoin voittaa.

Toimituksen poiminnat