*

Hilkka Kemppi Tukevasti ilmassa

Perhe on nostettava takaisin hyvän elämän keskiöön

  • Perhe on nostettava takaisin hyvän elämän keskiöön

Perheiden ja parisuhteiden nostaminen jälleen hyvän elämän keskiöön vaatii poliittista tahtoa ja nykyisten valtion tukirakenteiden uudelleen tarkastelua. On aika sanoa ei työelämän joustamattomuudelle, joka on jo vuosia pompotellut perheitä ja parisuhteita. Perhe tai parisuhde ei voi olla työelämään nähden vain satunnainen projekti, josta tukee kyetä joustamaan ollakseen menestyvä. Vääristyneen markkinatalouden vaatimus perheen loputtomasta joustosta syö jaksamista, on perimmäinen syy tasa-arvo-ongelmiin ja on hyvälle lapsuudelle vahingoksi. Tämän päivän suorituskeskeinen ja materialistinen yhteiskunta kasaa nuorille suuren määrän paineita, jolloin perheen perustamiselle ei yksinkertaisesti jää tilaa.

 

Oleellisimpana lyhyen aikavälin kysymyksenä lienee se, miten saamme työelämään lisää joustoa ja rakennettua kuntiin lapsiperheitä tukevaa kulttuuria. Pitkällä aikavälillä merkityksellistä on se, miten kannustamme ihmisiä mittaamaan hyvää elämäänsä onnellisuudella, ei BKT:llä tai työelämän titteliriveillä.

 

On ajankohtaista tarkastella, kuinka politiikalla voisi rohkaista hankkimaan lapsia entistä varhaisemmin, jos niitä haluaa. Työelämän ja korkeakoulutuksen rakenteita olisi pohdittava kiireesti perheen näkökulmasta, sillä ensisynnyttäjien noussut keski-ikä lisää terveysriskejä. Väestöliiton mukaan paras ensisynnyttäjän ikä naisilla olisi 20–25 vuoden iässä, mutta ensimmäisiä vauvoja saadaan vasta 30–34-vuotiaina. Eilen julkaistun vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan vain 75 % nuorista haaveilee lapsista ennen 35 ikävuotta. Myöskään perheiden lapsilukutoive ei tällä hetkellä kohtaa todellisuuden kanssa.

 

On väärin, että nykyinen kilpailuyhteiskunta jättää musertavan jälkensä perhe-elämään ja parisuhteisiin. huolestuttavaa on myös perheiden eriytyminen toisistaan sosioekonomisen taustan perusteella. Esimerkiksi helsinkiläinen ylempi toimihenkilö saa vauvan lähempänä 34 vuotta, kun taas helsinkiläinen duunari saa ensimmäisen lapsensa lähes viisi vuotta aiemmin. Alueelliset erot ja koulutustausta näkyy lapsiluvuissa. Myös määräaikaisissa työsuhteissaolevien todennäköisyys rakentaa perhettä on pienempi, kuin vakituisissa työsuhteissa olevilla.

 

Tällä hetkellä lastenhoidon tukijärjestelmä on liian sekava. Olisi aika muuttaa ajattelua päällekkäisistä järjestelmistä kohti toisiinsa integroitunutta, jossa sosiaalietuudet ja verot nähdään yhtenä jatkumona. Perheet tarvitsevat joustoja ja laadukasta, ennaltaehkäisevää palvelua sekä tukea. Parisuhteet puolestaan tarvitsevat yhteistä aikaa, jota tulisi arvostaa työelämässä. Keskustanuorten ajamissa Tulevaisuuskutsunnoissa tulee myös olla henkilökohtaista ohjausta perhesuunnitteluun, jotta nuorilla olisi tukea perhe- tai parisuhdeasioissa aikuisuuden kynnyksellä. Hyvä yhteiskunta on sellainen, jossa pienimmästä ja toisesta ihmisestä huolehditaan.

 

Kuntavaaleissa ei tulla ratkaisemaan vanhempainrahakauden pituutta tai perhe-etuuksien määrää, mutta kuntavaikuttajalla on mahdollisuus rakentaa lapsiperheille riittävä varhainen tukiverkko sekä tuoda taloudellista turvaa kuntalaisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. Perheillä tulee olla riittävästi tukea perheen perustamisen alkumetreillä ja lapsen kasvun eri vaiheissa. Kuntapäättäjä vaikuttaa muun muassa kuntalaisten lasten päivähoidon järjestämiseen, varhaiskasvatukseen, kohtuuhintaisen asumisen järjestymiseen ja muun muassa kotiavun saamiseen. Päiväkotien ja koulujen aikarytmit eivät ainakaan vielä veny tai jousta muun muassa yrittäjille tyypillisten epäsäännöllisten työrytmien kanssa.

 

Kuntien tärkein tehtävä on se, että jokaisen kuntalaisen lapsuus menee hyvin ja pienen lapsen kädessä on kaikki tulevaisuuden avaimet, kun laadukkaasta varhaiskasvatuksesta siirrytään peruskoulun ensimmäiselle luokalle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan toimivaa kuntien, maakuntien ja valtion yhteistyötä.

 

Lisätietoja:

 

Hilkka Kemppi, puheenjohtaja, +358 50 384 6820,

hilkka.kemppi@keskustanuoret.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Se "perhe" keskeisyys on kaksipiippuinen juttu.
Kun sille tukiautomaatille lapsiperheiden tuille pitäisi löytyä ne maksajatkin .Joilla olisi työtä ja palkkaa maksaa veroja noihin tukiin.
Ja jos kotonaolo jää ainoaksi "työksi" tuilla jää se eläkekkin veronmaksajien niskoille Takuueläkkeenä.

Ja me jotka rakensimme tämän hyvinvoinnin ,me isoikäpolvi tehtiin se työllä. Hoidimme myös perheen ja lapset työn ohella ilman tukia.
Vain lapsilisä 4x vuodessa 80mk yhdelle.
Nyt lapsemme tekee työtä ,eikä ole mitään ongelmia vaikka ei heitä kotona hoidettu verovaroilla.
Valtion ei kuulu elättää ketään kotiin .

Toimituksen poiminnat