*

Hilkka Kemppi Tukevasti ilmassa

Perhepolitiikka

Poliitikot tappavat suomalaiset sukupuuttoon!

Suomen väestönkehitystä tarkastaltaessa 2. maailmansodan jälkeen huomataan ns. suuret ikäluokat vuosina 1945-1950, jolloin syntyvien lasten määrän vuodessa oli noin 100000 lapsen paikkeilla. Toinen merkittävä piste väestönkehityksessä on 1960-luvulla, jolloin syntyvyys laski alle 80000 vauvan. Vuosina 1972 ja 1973 pudottiin alle 60000 syntyneen lapsen lukemaan, kunnes 1980-luvun vaihdetta lähestyessä oltiin taas yli 60000 lapsen syntyvyysluvuissa.

Laskeva syntyvyyden trendi tappaa suomalaiset sukupuuttoon!

Synnyttäminen on parasta, mitä nainen voi tehdä

Syntyvyys matelee, kertovat lehtiotsikot. Asiantuntijat ovat epäilleet syiksi niin poikkeuksellisen pitkää taloustaantumaa kuin kulttuurin muutosta, jossa tärkeää on kokea kaikki mahdollinen ennen antautumista perhe-elämään, jota pidetään rajoitteena ja taakkana.

Harhaanjohtava perinnepuhe edistää eriarvoisuutta

 

Europarlamentaarikko Heidi Hautala arvioi (HS 4.3.2017), että naisten asemaa ollaan heikentämässä vetoamalla “perinteisiin arvoihin”.  Arvio pitänee paikkansa, mutta ehkä tärkeämpi havainto on, että perustelu perinteellä on usein harhaista.

Perinteisiin arvoihin vetoavat henkilöt ja monet muutkin luulevat, että äitien enemmistön pidättäytyminen elannon hankintaan osallistumisesta muiden aikuisten rinnalla sekä äidin yksinäinen omistautuminen hoivatöille on perinteellistä.

Perhe on nostettava takaisin hyvän elämän keskiöön

Perheiden ja parisuhteiden nostaminen jälleen hyvän elämän keskiöön vaatii poliittista tahtoa ja nykyisten valtion tukirakenteiden uudelleen tarkastelua. On aika sanoa ei työelämän joustamattomuudelle, joka on jo vuosia pompotellut perheitä ja parisuhteita. Perhe tai parisuhde ei voi olla työelämään nähden vain satunnainen projekti, josta tukee kyetä joustamaan ollakseen menestyvä. Vääristyneen markkinatalouden vaatimus perheen loputtomasta joustosta syö jaksamista, on perimmäinen syy tasa-arvo-ongelmiin ja on hyvälle lapsuudelle vahingoksi.

Peili käteen, Häkämies!

Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Jyri Häkämies vaati suomalaisia naisia nopeammin perhevapailta työelämään. (Lännen media 19.2.) Häkämiehen mukaan sillä tilkittäisiin työllisyysasteemme aukkoja tehokkaasti.

On hienoa, että perhepolitiikka on vihdoin puheenaihe myös suomalaisessa miehisessä talouskeskustelussa.

Samalla sitä kuitenkin toivoisi, että perheisiin liittyvät poliittiset avaukset eivät aina olisi heikennyksiä, vaatimuksia, vastakkainasettelua tai suoraviivaista kilpailukykypuhetta. Olisi mahtavaa, jos perhepolitiikan arvo ymmärrettäisiin laajemmin.

On aika nostaa kissa pöydälle

1960-luvun vasemmistoradikalismi synnytti itsekkään sukupolven, kuuskytlukulaiset. He kielsivät perinteet, eivätkä olleet sen kiinnostuneenpia tulevaisuudesta. Heille oli ja on läsnä vain oma ajankohtainen etu. Kannabiksen polttelu ja hippibileet on nykyään mun palkka ja eläkkeet. Niistä ei jousteta euroakaan.

Lasten oikeudet unohtuivat Naantalissa

Kokoomus ja Keskusta puhuvat byrokratian vähentämisestä ja yksilön ja perheiden valinnanvapauden lisäämisestä. Todellisuudessa he toimivat päinvastoin ja siirtävät viranomaisille päätäntävallan.

Perhe-elämän arvosta

Inhimillisistä tarpeista yksi perustavanlaatuisimmista vaikuttaa olevan jälkikasvun hankkiminen. Ihmiselämän väliaikaisuus ja poikkeuksellisuus vaikuttaa suurelta mahdollisuudelta, mutta herättää myös pelkoja. Tästä syystä, kun oma aika koittaa monet tahtovat jättää palasen itseäään lapsissansa tai jollakin muulla tavalla elämään tähän maailmaan. Koska elämä ei ole ikuista, sukupolvien ketjun tahdotaan kestävän mahdollisimman pitkään.

Äitiys pitää herätellä eloon eikä sitä pidä tappaa

Olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa, että miksi nykyajan naiset haluavat kaiken mahdollisen, eikö mikään tosiaan riitä? Äiti on perinteisesti ajateltuna pehmeämpi ja hoivaavampi ja isä tuo perheelle turvallisuuden.

Aidoin rakkaus on äidin suhde vauvaan

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä